Paluu puutarhaan

Olen innostunut uudelleen puutarhan hyötykasveista. Muutaman vuoden keskityin enemmän kukkiin, pensaisiin, pikkupuihin. Olenkin onnistunut raivaamaan pihaltani luumupuun, useita kriikunapuita, omenapuut, raparperin, vadelmat, karviaispensaan jne. Nämä kaikki olivat jo raivaamisen tarpeessa eli huonokuntoisia ja rumannäköisiäkin.
Nyt olen alkanut istuttaa uusia hyötykasveja: pensasmustikkaa, uusi karviaispensas, kirsikkapuu. Ja varsinkin yrttejä haluan lisää lähinnä ruukkuihin ja laatikoihin. Nyt alkukesästä terassilaatikoissa kasvaa kovaa vauhtia jo rucolaa, viinisuolaheinää, rakuunaa, persiljaa ja korianteria. Amppelimansikat roikkuvat parvekkeella ja ruukuissa kasvaa vielä tilliä ja ruohosipulia. Satoa pääsee jo mukavasti maistelemaan.

Verenpisara ja alppikärhö

Onpa ollut ihmeellinen kevät, vielä ihmeellisempi kesä ja syksy näköjään jatkaa samalla linjalla. Sateet ja koleus on vaikuttanut kasvillisuuteenkin. Sain varjoisalla pihan puolella olevat monivuotiset autotallissa talvehtineet verenpisarat kukkimaan vasta syyskuun alkupuolella.

 

 

Alppikärhö ei kukkinut koko kesänä. Alkusyksystä köynnöksessä oli nuppu, joka ei sekään auennut!

 



Masentavaa, mutta ehkä ensi vuonna kukkia tulee sitäkin enemmän.

Ihanat kärhöt

Heinäkuussa kävin ihailemassa Porvoossa joenreunalle istutettuja kärhöjä. Loistokärhöjä, kiinankärhöjä, alppikärhöjä, viinikärhöjä, keltakärhöjä...
Olen kokeillut kasvattaa loistokärhöjä, mutta huonolla menestyksellä. Alppikärhön olen saanut kasvamaan, mutta niukasti kukkivana toistaiseksi.
Tässä loistoa siis Porvoosta!

Juhannusta

Uskollinen juhannusruusu Pimpinellifolia kukkii taas kauniisti. Muut jalo- ja pensasruusut ovat vasta nupuillaan. Hyvää juhannusta kaikille!

Ihana rusokuusama

Ylikasvaneet rusokuusamapensaat ovat aiheuttaneet minulle päänvaivaa jo muutaman vuoden ajan. Olen karsinut pensaiden kuivat oksat kokonaan ja siksi ne näyttävät paljaina enemmänkin japanilaistyyppisiltä pienikasvuisilta puilta kuin pensailta. Rusokuusamat reunustavat terassiamme, tässä talviasussaan.

Lumisena talvena oksat painuvat notkolle ja jokunen saattaa repeilläkin. Olen ajatellut jo parina vuonna, että pensaat pitäisi rajusti nuorennusleikata. Siis kokonaan alas. Mutta ne toimivat näkösuojana kuitenkin hyvin, ja siksi olen siirtänyt hanketta. Tänä keväänä leikkasin yhden pensaista alas ja se on lähtenyt kasvamaan uudelleen tosi vahvasti. Onneksi en leikannut kaikkia, koska nyt kun pensaat kukkivat, ne ovat kyllä niin kauniita. Vai mitä?

Heinä-elokuussa olen taas toista mieltä, kun pensaat ovat täynnä oranssinvärisiä myrkyllisiä marjoja jotka ovat sinällään kauniita, mutta sotkevat puuterassimme pudottuaan maahan. Silloin tulee mieleen, että pitäisikö nämä pensaat korvata vaikka tuijilla. Tai jollain muilla?

Ruukkupuutarha

Ruukut istutuksineen ovat oiva lisä jokaisessa puutarhassa. Vaikka puutarhassani kasvaa aika tavalla erilaisia puita, pensaita ja perennoja, tarvitsen ruukkuja elävöittämään patiota ja sisäänkäyntejä. Minulla kasvaa ruukuissa havukasveja, puksipuita ja tietysti erilaisia kesäkukkia. Ruukkujen muoto, väritys ja koko ovat minulle yhtä tärkeitä kuin varsinainen istutus.

 

Pidän eniten isoista ruukuista, jotka ovat hyvälaatuisia ja myös talvenkestäviä, koska havukasvit ovat pihalla ympärivuoden. Suomesta on aika vaikea löytää kohtuuhinnalla kestäviä isoja ruukkuja. Tänä keväänä olen etsinyt isoja pelkistettyjä valkoisia ruukkuja ilman mitään ornamentteja tai kuvioita. Samoin  istutuksiin haluaisin vihreän eri sävyjä tai punertavia viherkasveja. Viime vuonna löysin Jyväskylän Viherlandiasta aivan ihania värinokkosia, jotka olivat upeannäköisiä koko kesän patiollamme. Itähelsinkiläisistä viherkaupoista en ole näitä tänä vuonna löytänyt. En ole ehkä hakenut riittävästi?

Keräsin seuraavaan kuvia minun silmiäni hivelevistä ruukkuistutuksista. Kuvat ovat jenkkiläiseltä sivustolta www.sunset.com

Photo by Jennifer Martiné

Photo by Thomas J. Story

Thomas J. Story

Norm Plate

Thomas J. Story

Charles Mann

Eivätkö olekin upeita? Omat istutukset kalpenevat näiden rinnalla.

Hevoskastanjan varjossa

Kaunein pihapuuni on iso ja leveä hevoskastanja. Tämä isokokoinen puu kasvaa etupihallamme. En tiedä puun ikää, koska tonttimmehan on lohkottu runsas 10 v. sitten isommasta. Emme siis ole itse suinkaan istuttaneet puuta ja ainakin viimeisen vuosikymmenen se on ollut aika tavalla samankokoinen. Puu on herkkä leikkauksille ja saa liian kovakouraisista oksien poistoista helposti lahottajasienen, siksi olen leikannut sitä todella varovaisesti. Vain joitain kuivuneita oksia on poistettu. Mieheni haluaisi kyllä kaataa koko puun, koska se likaa kuulemma talon katon ja syksyisin tulee parisenkymmentä isoa jätesäkkiä lehtiä poisvietäväksi.
En ole antanut kuitenkaan kenenkään koskea pihani kaunistukseen. Puulla on jättimäiset lehdet, jotka kasvavat nopeasti loppukeväästä. Valkoiset kukinnot ovat aivan mahtavat, ja kestävät aika pitkään touko-kesäkuussa. Sen jälkeen alkaa muodostua hedelmät, siis kastanjat, jotka ovat piikikkään kuoren sisällä. Näitä muutaman sentin läpimittaisia piikkihedelmiä pitää syksyllä melkein varoa, kun ne alkavat pudota puusta tai oravat pudottelevat niitä. Kastanjat eivät ole ihmisravinnoksi sopivia, mutta oravien suurta herkkua ne ovat.
Hevoskastanja sitoo isoihin lehtiinsä kuulemma ilmansaasteita ja karsinogeenejä. Terveellinen ja kaunis siis!

Ihana hevoskastanjan kukinto. Kaunis, vai mitä?